Tiellä Paulon kanssaOlen nyt lukenut ainakin kuusi Paulo Coelhon kirjaa. Kaikki upeita matkoja mielikuvitusmaailmassa. Kaikissa osa arkea, totta, unelmia, unia ja uskoa. Kaikki johtavat syvälle omaan ja maailman sieluun.
Ikiaikaisiin totuuksiin ja valheisiin on niin arvaamattoman helppoa sotkeutua. Toisen unissa voi elää yön alkutunnit ennen nukahtamista. Onko kaikille yhtä helppoa herätä? Vieläkö aamulla joku on valon soturi? Pitääkö unet jättää tyynylle? Tehdäänkö niiden varassa suuria asioita vai jäädäänkö entistä pienempään tilaan - oman pään sisälle. Taivaan Isä/Äiti tietää!
Valon SoturitLapselle rajan ylitykset mielikuvituksen ja toden välillä ovat sallittuja ja aikuisen ohjaavassa turvassa vaarattomia. Hyvän ja pahan ero saa olla selvä. Viisas aikuinen ymmärtää eron todellisuuden ja mielikuvituksen välillä eikä enää näe maailmaa mustavalkoisena.
Entäpä, jos lukeva aikuinen ei ole ihan viisas? Entäpä, jos hänellä ei ole ohjaavaa turvaa ympärillään eikä sisällä itsessään. Miten hänelle käy "unikirjojen" maailmassa. Vievätkö kirjat harhoihin vai unelmiin. Tärkeää on tunnistaa tilansa ennen Coelho-yliannostusta. Lopun lukekoot vain viisaat aikuiset.
Viisaille aikuisilleLukekaa näitä kirjoja. Verratkaa lukemaanne kaikkeen aikaisemmin lukemiinne filosofioihin, raamattuun, tietoonne uususkonnoista, magiasta, joogasta ja vaikka mistä.
Mistä kirjailija on saanut uskomattoman kyvyn yhdistää kaikki em. ainekset niin moniin kirjoihin. Vieläpä niin, että kussakin kirjassa on ehyt mielenkiintoinen tarina ja kaikki on valjastettu ikiaikaisten uskomusten ympärille siten, että jokainen vaeltaja löytää oman uskonsa ja oman tarinansa. Tämä mies laittaa itsensä ja vakaumuksensa likoon ja yrittää kertoa meille tosissaan jotain.
Kirjoja lukiessani olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että valon sotureitten on aika lähteä liikkeelle. Jokaisen ihmisen on mahdollista olla sellainen. Ja "koko maailmankaikkeus tekee kaikkensa, jotta saavutamme oman unelmamme". Minähän varoitin lukemasta. Katsokaa nyt, miten minulle kävi!
